20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. 21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. 22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. 23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie, 24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä. 25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko. 26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua. 27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? 28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? 29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa. 30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen? 31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat. 32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. 33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois. 34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä. 35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.