1 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.
2 Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?" 3 Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.
4 Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa. 5 Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe. 6 Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne. 7 Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta. 8 Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.
9 Israel, turvaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. 10 Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä. 11 Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan-hän on heidän apunsa ja kilpensä.
12 Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua, 13 hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.
14 Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne. 15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille. 17 Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. 18 Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!