1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla? 3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä. 4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut. 5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit. 6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet? 8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät. 9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut. 10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut. 11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä. 13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle, 14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin; 15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani. 16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen: 17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on? 18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden: 19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat? 20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat. 21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät? 2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus. 3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa. 4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole. 5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän. 6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta. 7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua, 9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta; 10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle; 11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen. 12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida. 13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan, 14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä. 15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä. 16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta. 18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee. 19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle. 20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta. 21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee. 22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja. 23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman. 24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä. 25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa. 26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan. 27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.