1 Mutta ajoista ja hetkistä, rakkaat veljet, ei teille tarvitse kirjoittaa; 2 Sillä te itse visusti tiedätte, että Herran päivä on tuleva niinkuin varas yöllä. 3 Sillä kuin he sanovat: nyt on rauha ja ei mitään hätää, silloin kadotus lankee äkisti heidän päällensä, niinkuin raskaan vaimon kipu, ja ei he suinkaan saa paeta. 4 Mutta te, rakkaat veljet, ettepä te ole pimeydessä, ettei se päivä teitä käsittäisi niinkuin varas. 5 Te olette kaikki valkeuden lapset ja päivän lapset: emme ole yön emmekä pimeyden. 6 Niin älkäämme siis maatko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. 7 Sillä jotka makaavat, ne yöllä makaavat, ja ne, jotka juopuvat, ne yöllä juovuksissa ovat. 8 Mutta me, jotka päivän lapset olemme, olkaamme raittiit, puetut uskon ja rakkauden rintaraudalla ja autuuden toivon rautalakilla. 9 Sillä ei Jumala ole meitä pannut vihaan, vaan autuutta omistamaan, meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta, 10 Joka meidän edestämme kuollut on: että jos me valvomme eli makaamme, me ynnä hänen kanssaan eläisimme. 11 Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te myös teette.